niinno, ei tunnu missään. Tässä on oltu 40v jo päivän (tai oikeastaan vasta muutaman tunnin, jos tarkkoja ollaan). Eipä ole elämä vielä muuttunut, eikä hiukset ole harmaantuneet. Tai en tiedä, eihän mulla edes kasva hiukset enää, olenkin suvun ensimmäinen kalju. Ehkä sanonta oikeasti pitää paikkansa: järki ja hiukset eivät samassa päässä viihdy (vaimollani on mahdollisesti eriävä mielipide tästä). Oli mulla tässä joku ajatuskin, mutta se jää nyt ilmaisematta, koska meidän Nelli (kirjoitushetkellä 10kk vanha labrador) tuntuu olevan mustasukkainen tietokoneelle, eikä anna mun kirjottaa. Njaa…tästä se lähtee, odottakaahan kun lämpenen ja pääsen vauhtiin, vastuu siirtyy lukijoille (=olen myös puoliksi savolainen, kuten kaikki tolokun ihmiset)
Merkinnät RSS-syötteenä